Hangon juhannus 2021

Tänä vuonna juhannusaatto oli 25. kesäkuuta. Jo muutaman viikon ajan ennen juhannusta sää oli kesäisen lämmin, välillä jopa helteinenkin. Juhannusviikolla saimme kauan odotetun sateen ukkosen saattelemana, joten metsäpalovaroitus poistui juuri ennen juhannusaattoa. Saimme siis ihailla taas kerran juhannuskokkoa.

Ruotsinkielisellä rannikkoseudulla ja Ahvenanmaalla on vanha perinne pystyttää ja koristella juhannussalko. Salko oli Hangossa valmiina koristeltuna torstaina 24.6. samalla paikalla Hangon Casinon edustalla, jossa se ties kuinka monta vuosikymmentä jo on juhannuksina ollut. Salkoa piti tietysti kuvata suunnalta jos toiseltakin.

Koska oli kaunis kesäinen päivä, rannalla oli auringonpalvojia. 

Casinon rakennus on suorassa, joten juhannussalko hiukan vinossa.

Casinon pihan suihkulähde suihkuttaa vettä syksyyn asti. Hangossa on myös perinteisesti vuoden Unikeko herätetty heittämällä hänet Casinon suihkulähteeseen. Saa nähdä saammeko tänä vuonna Unikeon ja kuka saa kunnian olla kaupungin Unikeko.

Kaupungin puisto-osaston työntekijät taikovat vuosi toisensa jälkeen kauniita kukkaistutuksia ympäri kaupunkia, näissä kuvissa Casinon edustan kukkia.

Puistolampea kutsutaan myös lummelammeksi eikä syyttä. Lampi on tänäkin vuonna täynnä valkoisia lumpeenkukkia.

Metsäkauriskoiras ui rauhallisesti juhannusuintinsa saaresta mantereelle, mitään kiirettä ei ollut, joten se varmasti tiesi mihin oli menossa ja oli uinut aikaisemminkin.

Metsäpalovaroitus poistui vain päivää ennen juhannusaattoa, mutta silti puuhaihmiset ehtivät rakentaa kokon. Tässä kokkokuljetus lähdössä Itäsatamasta Plagenin rannalle. Hidasta vauhtia mentiin, mutta niinhän sitä sanotaan, että hiljaa hyvä tulee.

Tieto Hangon juhannuskokosta oli taatusti kiirinyt ympäri läntistä Uuttamaata, sillä kokkoa lähdettiin katsomaan joukolla. Osa kulki kadun reunaa pitkin, osa ihmetteli Casinon edustalla, että mihin pitää mennä ja osalla oli varma suunta metsätietä pitkin kallioille. Ja jotkut miettivät vielä juhannussalon vierellä penkeillä istuen.

Meitä oli paljon - paljon yli tuhat ihmistä, ehkä enemmänkin, jännityksellä odottamassa mitä tuleman pitää ja sen jälkeen ihailemassa illan päätapahtumaa eli juhannuskokkoa.

Kokosta vastasivat kaupungin "puuhamies" Anders A. sekä Hangon Ilotulitustaide yhdistys. Alku oli lupaava, oranssia savua ilman tulta.

Sitten alkoi tapahtua. Yllätyksenä oli pienimuotoinen, valoisaan kesäiltaan kauniisti näkyvä ilotulitus eri värisine värijuovineen. 

Kokko syttyi hyvin ensi yrittämällä ja sen palamista säesti edelleen kaunis ja värikäs ilotulitus eri värisinen savunauhoineen. Lapset vesikarusellissa saivat nähdä meitä muita lähempää turvaetäisyydellä mitä kokolle itse asiassa tapahtui. 

Mahtoiko muualla olla yhtä kaunis juhannuskokko kuin Hangossa? Tuskin. Kaikki kiva loppuu kuitenkin aikanaan ja koittaa kotiinlähdön aika.

Lämmin sää jatkui juhannuspäivänä. Siellä missä liikuin oli illan suuhun asti lähes tuuletonta. Itäsatamassa muutamissa purjeveneissä oli juhannuksen kunniaksi juhlaliputus. Maalla Suomen liput eivät juurikaan liehuneet, sillä tuulta ei riittänyt lippuja liehuttamaan. Joku ahkera oli tehnyt juhannustaidetta kivistä.

Läntisellä Uudellamaalla oli juhannuspäivänä hurjia ukkosia ja sadekuuroja. Hankoniemellä sen sijaan saimme nauttia aurinkoisesta säästä. Alla olevassa kuvassa pilvet ovat pohjoisen suuntaan mantereella, jossa ukkosti ja satoi. Pieni luoto keskellä kuvaa on lapintiirojen jokakesäinen pesäluoto. Ne lentävät tänne Etelämantereen rantamilta pesimään ja kasvattamaan poikasensa. Tässä vaiheessa suuri osa poikasista jo harjoittelee lentämisen kiehtovaa taitoa. Mahalaskuja tulee vielä, mutta tyyli alkaa olla jo hallussa.

Eckerö Linen M/S Finlandia tekee tänä kesänä muutaman risteilyn Hankoon, tässä ollaan tällä kerralla jo lähdössä pois kaupungista kohti Helsinkiä. Gustavsvärnin majakkasaarikin liputti juhannuksen kunniaksi. Tavallisesti saarella liehuu vain saaren oma lippu silloin, kun siellä on ihmisiä saaren ylläpitotöissä.

Sunnuntai 27.6. päätti juhannusviikonlopun. Aurinkoa heti aamusta, kesäinen sää, kesäinen tuuli, hiekkaa varpaiden välissä ja kesäinen fiilis. Kaunis pieni purjevene on juhannukseksi juhlaliputettu jo ties kuinka monta vuotta ja edelleen se jaksaa ihastuttaa ohikulkijoita. Tästä on hyvä jatkaa kesää!

 

Toukokuinen luonnon oma näytelmä

Toukokuun puolivälissä se tapahtui. Sain ikimuistoisen luontoelämyksen, kun aivan sattumalta pääsin seuraamaan laulujoutsenten poikasten lähtevän ensimmäisen kerran pois pesästä ja emon hellästä huomasta uuteen ympäristöön eli veteen. Tiesin edellisestä päivästä, että viisi poikasta oli jo kuoriutunut, mutta emo hautoi edelleen, kun menin lammelle. Muutama poikanen pilkisteli emon takaa, toiset varmaankin olivat emon siipien suojassa. Isäjoutsen vahti pellon reunassa muutaman metrin päässä lammesta. Oli hyvä, suojaisa kuvauspaikka, joten linnut eivät häiriintyneet eivätkä edes huomanneet kuvaajaa. Pari tuntia seurattuani käväisin kotona ja tulin takaisin lammelle. Poikaset olivat edelleen emon kanssa pesässä. Hetken kuluttua kuulin, kun emojoutsen antoi pienen äänimerkin isäjoutsenelle ikäänkuin sanoakseen, että aiomme nyt lähteä pesästä ja tulepas varmistamaan, että kaikki sujuu hyvin. Isäjoutsen ui pesän lähelle ja oli varmistamassa, että oli turvallista jättää pesä. Emo nousi seisomaan, poikaset kurkkivat emon takaa ja alta ja luonnon oma näytelmä alkoi. Lopussa on vielä kuvien jälkeen hiukan lisää tekstiä.

Joutsenvanhemmilla on edessään muutaman kuukauden mittainen hyvä huolenpito poikasistaan ennenkuin ne ovat kasvaneet riittävän isoiksi ja oppineet lentämään ennen syysmuuttoa. Nämä vanhemmat ovat monena kesänä kasvattaneet viisi poikasta ja nyt on edessä oletettavasti ensimmäinen kuuden poikasen kesä. Toivotaan, että kaikki nytkin menee hyvin ja että poikaset saavat elää hyvän, pitkän ja onnellisen elämän. Olin ikionnellinen, kun sain nähdä tuon hellyttävän hetken. Kun kävelin pois lammelta pellon reunaa pitkin tajusin, että olin nähnyt jotain hyvin harvinaista ensimmäisen kerran elämässäni ja sellaista, mitä todennäköisesti en koskaan enää näkisi. Puhkesin onnen kyyneliin ja siitä itkustahan ei meinannut tulla loppua!